Kansainvälisen logistiikan tilanne on päivä päivältä kestämättömämpi. Toimiala on jo pitkään muistuttanut rajusti ylikypsää hedelmää – niin kova on muutospaine alan sisällä. Umpikonservatiivisella alalla katteet on ajettu ohuiksi jo aikaa sitten. Elintilaa uusien askelmerkkien etsimiseen on vain isoilla globaaleilla toimijoilla, mutta nekään eivät tunnu ymmärtävän käynnissä olevan murroksen voimakkuutta.
Ruohonjuuritasolla taas mennään kädestä-suuhun – ja ruohonjuuriahan riittää. Esimerkiksi Euroopassa noin 90 % logistiikka-alan yrityksistä on pieniä, 5-10 hengen kuljetusfirmoja, joiden selkänahasta on perin vähän jäljellä.
Entä sitten tilanne Suomessa, joka on eurooppalaisesta näkökulmasta periferiaa? Miten esimerkiksi suomalaisten teollisuusyritysten kilpailukykyä voitaisiin parantaa logistiikan ratkaisujen kautta?
Yksi avain on tietysti tietojärjestelmien käyttö. Kun tieto virtaa paremmin, tavarakin liikahtaa. Räätälöidyt tietojärjestelmät tekevät logistiikasta kaikin puolin nopeampaa ja fiksumpaa.
Inertian sinfonia
Kenties vielä tärkeämpää on logistiikan käsitteleminen aidosti kokonaisuutena. Suurin osa toimitusketjujen haasteista – esimerkiksi aikatehokkuus, aikatarkkuus ja kustannustehokkuus – ovat oikeastaan piilo-ongelmia, joita ei pystytä havaitsemaan, koska toimijat tarkastelevat ketjun tehokkuutta vain omasta näkökulmastaan.
Kuljetusketjut ovat lineaarisia konstruktioita – ja tämä johtaa tilanteeseen, jossa osaoptimointi on koko ketjun tehokkuuden suurin vihollinen. Toimijat optimoivat toimintojaan omasta näkökulmastaan, jolloin orkesteri ei pysy sävellajissa saati tahdissa (ja pari kaveria toi ihan omat nuotit).
Logistiikkaverkostoa tulisi tarkastella kokonaisuutena, mikä vaatii toimijoiden välistä yhteistyötä aivan eri tavalla kuin nykyisin. Täytyisi unohtaa kilpailuasetelmat ja se, että tehdään osin kilpailevia, rinnakkaisia toimintoja – vaikka se vaikeaa onkin. Nykytilanteesta ei tahatonta komiikkaa puutu, kun alan yrityksissä esimerkiksi piilotellaan muilta tietoja, joilla ei ole minkään maailman bisneskriittistä relevanssia.
Win-win-win – The Making Of
Logistiikka ei kuitenkaan ole nollasummapeliä. Avoimuudella ja tiedon ja resurssien jakamisella voi saavuttaa enemmän kuin sillä ”perinteisellä” mallilla, jossa pidetään omista saavutetuista asemista kiinni viimeiseen konttiin.
Tällä hetkellä hidas, pimeä energia vie toimialaa väärään suuntaan, menneisyyden varjoihin. Näin ei voi jatkua. Toimialan liiketoiminnan reunaehdot 2020-luvulla tulevat olemaan ennennäkemättömän kovat.
Ennen sanottiin, että jos firma haluaa kasvaa, sen pitää muuttua. Tämän ohjeen voi nyt päivittää muotoon: jos firma haluaa elää, sen pitää muuttua.
Lumipallo tulee, oletko valmis?
Mutta jos Suomessa on logistiikka-alan yrityksiä noin 20 000, niin kuinka monen tarvitsee ottaa uuden ”jakamistalouden” opit käyttöön, jotta peli muuttuu? – Väitän, että jo muutama sata edelläkävijäyritystä voi yhteistyötä tekemällä kääntää koko toimialan suunnan terveelle kasvupolulle. Kun lumipallo alkaa vyöryä, sitä ei pysäytä mikään.
Eikä muutoksen tarvitse olla mikään yhtäkkinen valtava järistys. Kaikki lähtee liikkeelle oman ajattelun ja luutuneiden toimintamallien haastamisesta.
Näkökulmaa uudistamalla voidaan koko toimiala pelastaa.
Lammi Mika
Asiantuntija, älylogistiikka ja IOT+358 20 615 6624
